JuhaSavela Teemana talous.

Pääomamarkkinaunionissa tarvitaan myös vahvaa yhteistä valvontaa

EU:n pääomamarkkinaunionin muodostaminen on myötätuulessa.  Useat jäsenvaltiot, rahoitustoimiala ja elinkeinoelämän sekä yrittäjien etujärjestöt ovat liputtaneet pääomamarkkinaunionin puolesta sen jälkeen, kun EU:n komissio toukokuussa 2015 julkaisi siitä aloitteensa ja myöhemmin tarkemman suunnitelman unionin toteuttamiseksi.

Hankkeella pyritään parantamaan yritysten rahoitusmahdollisuuksia eurooppalaisilla pääomamarkkinoilla.  Markkinarahoituksen edellytysten parantaminen yrityksille monipuolistaisi nykyistä pankkikeskeistä rahoituksen välitystä.   Samalla sijoittajille tulee enemmän sijoitusvaihtoehtoja.  Unionin rakenne on määrä saada valmiiksi vuoteen 2019 mennessä.  Alkujaan pääomamarkkinaunioniin ei kaavailtu yhteistä valvontaa, kuten Pankkiunionissa.  Sittemmin on havaittu, että pääomamarkkinoiden integraatiota ei voida syventää, ellei samalla tiivistetä ja yhtenäistetä markkina- ja menettelytapasäädösten noudattamisen valvontaa pääomamarkkinaunioniin osallistuvissa valtioissa.  

Euroopan finanssivalvontajärjestelmän toimivuutta on äskettäin arvioitu uudelleen ja EU:n komissio esitti arvioinnin perusteella syyskuussa 2017 parannusehdotuksensa.  Tarkastelu koski Euroopan pankkiviranomaista (EBA, Europepan Banking Authority), Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista (European Securities and Markets Authority), Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista (EIOPA, European Insurance and Occupational Authority) ja Euroopan järjestelmäriskikomiteaa (ESRB, European Systemic Risk Board).  ESMA toimii Pariisissa, jonne myös EBAn on määrä siirtyä Lontoosta, kun Britannia eroaa EU:sta.  EIOPA toimii Frankfurtissa, jossa on myös EKP:n pankkivalvonta.

Tähän saakka EBAlla ja EIOPAlla ei ole ollut suoria valvontavaltuuksia, vaan ne ovat vastanneet lähinnä EU-tason sääntelystandardien ja suositusten sekä ohjeiden valmistelusta.  ESMAlla on rajoitetusti valvontavaltuuksia arvopaperisektorilla.  Pankkien ja muiden toimijoiden markkina- ja menettelytapojen valvonta on siten lähes täysin kansallisten viranomaisten vastuulla.   Sen sijaan euroalueen pankkien vakauden operatiivisesta valvonnasta on marraskuusta 2014 alkaen vastannut EKP, joka toimii yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa.   

Komission ehdotuksen mukaan ESMA:lle annetaan lisää valtuuksia markkina- ja menettelytapojen käytännön valvontaan.  Muutoksella otetaan askel keskitetyn pääomamarkkinavalvonnan suuntaan EU:ssa.   Komission ehdottamien uudistusten jälkeen EU:n finanssivalvonnan sääntely- ja valvontajärjestelmä olisi silti edelleen melko monimutkainen kansallisten ja ylikansallisten viranomaisten muodostama kokonaisuus.

Finanssivalvonnan rakenteiden vahvat asiantuntijat, Dirk Schoenmaker ja Nicolas Véron, tarkastelivat taannoin  kirjoituksessaan nk. kahden kärjen mallia (twin peaks) mahdollisena tulevana rakenteena Euroopan finanssivalvonnassa.   Tässä mallissa valvonta organisoidaan valvonnan tavoitteiden mukaisesti kahdelle alueelle: 1) vakauden valvonta ja 2) markkina- ja menettelytapojen valvonta.   Kumpaakin aluetta varten nimetään oma viranomainen, joista toinen vastaa kaikkien toimijoiden (pankit, sijoituspalveluyritykset, vakuutusyhtiöiden) vakauden valvonnasta ja toinen kaikkien toimijoiden markkina- ja menettelytapavalvonnasta.   

Schoenmakerin ja Véronin esittämä visio uudesta EU-tason finanssivalvonnan mallista ei ole nopeasti toteutettavissa, koska muutos edellyttää mm. nykyisten valvontaorganisaatioiden toimivaltuuksien muuttamista ja valvontaviranomaisten toiminnan alueellisen kattavuuden laajentamista.  Finanssialan valvonta on organsioitu kansallisella tasolla kahden kärjen mallin mukaisesti eräissä maissa, esimerkiksi Belgiassa, Ranskassa, Hollannissa, Italiassa ja Englannissa.   Muissa EU-maissa kärjen mallia ei ole kattavasti toteutettu kansallisesti, mikä voisi hidastaa kahden kärjen valvontaorganisaation perustamista EU-tasolle.  EU-tason valvonnassa haasteena ovat myös kielikysymykset, joiden merkitys korostuu asiakastoimintojen tarkastuksissa ja muussa valvonnassa.  Euroalueen yhteistä pankkivalvontamekanismia rakennettaessa kielikysymykset pystyttiin ratkaisemaan, eikä niistä muodostunut estettä uudistukselle.    

Uudistuksissa valvonnan kokonaiskustannukset eivät saisi paisua, ellei vastaavasti saavuteta pitkällä aikavälillä hyötyjä markkinoiden vakaan toiminnan ja luotettavuuden lisääntymisen kautta.   Keskitetyn EU-tason valvonnan rakentaminen edellyttäisi vahvaa EU:n jäsenmaiden sitoutumista tavoitteeseen.   Yhteinen tahtotila oli vahva Euroalueen yhteisen pankkivalvontamekanismin rakentamisessa.  Intensiiviset valmistelut alkoivat toden teolla vuonna 2012 ja EKP otti valvontavastuun Euroalueen pankeista vuonna 2014.

Schoenmakerin ja Véronin esittämän mallin pohdiskelu on hyvin hyödyllistä, kun tavoitteena pidetään sitä, että kaikkia samaa toimintaa harjoittavia finanssialan yrityksiä tulee kohdella valvonnassa samoin periaattein koko EU:n alueella.   Kun vakauden valvonta on Pankkiunionin puitteissa entistä yhtäläisempää, tulee näin olla myös markkina- ja menettelytapavalvonnassa Pääomamarkkinaunionissa.  

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat